Pariisi on kuulemma aina hyvä idea

Tervetuloa tirkistelemään Ranskalaista päiväkirjaa!

Ihana harjoitteluohjaajani ja työkaverini Maiju yritti keksiä puolestani blogilleni mielikuvituksellisempaa ja räväkämpää nimeä, koska olen itse nimien kanssa maailman surkein, mutta ei meillä kummallakaan oikein välähtänyt. Niinpä tämän nimi on nyt Ranskalainen päiväkirja, ja sehän itse asiassa sopii minulle ihan hyvin. Jotkut ehkä tietävät, että olen nyt yli 7 vuoden ajan kirjoittanut säännöllisesti päiväkirjaa.

Tämä blogi on olemassa, koska syyskuun 4. päivästä lähtien kirjoitan päiväkirjaani Ranskassa.

Olen opiskellut kaksi vuotta journalistiikkaa Tampereen yliopistossa. Pääsin sisään yliopistoon ensimmäisellä yrittämällä heti ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen, ja niin iloinen kuin siitä olenkin, nyt on aika pitää tauko. Kesällä 2013 olin satavarma siitä, etten pääsisi opiskelemaan, joten tein välivuosisuunnitelmia. Hyvä ystäväni oli lukion jälkeen au pairina Lontoossa, ja minäkin halusin. Lopulta nimeni töröttikin journalistiikan ja viestinnän tutkinto-ohjelman uusien opiskelijoiden listassa, joten välivuosifantasiat saivat jäädä. Tarkoitukseni oli oikeastaan haudata au pair -suunnitelmat kokonaan, mutta tasaisin väliajoin ne ovat putkahtaneet takaisin mieleen. En ole missään vaiheessa ajatellut, että minulla olisi hirveä kiire valmistua viiden vuoden aikataulussa (heh), joten miksipä en pitäisi välivuotta.

Olen tyytyväinen siihen, että menin opiskelemaan ja jäin vielä toiseksikin vuodeksi ennen välivuoden pitämistä. Kahden vuoden opintojen jälkeen ja toimitusharjoittelun puolessa välissä välivuoden ajoittaminen tähän vaiheeseen opintoja tuntuu hyvältä idealta. Ainakin tiedän, mihin olen syksyllä 2016 tulossa takaisin, vaikka järkevintä olisi tietty tehdä kandi ja lähteä sitten. Minun tapauksessani järki yleensä voittaa, mutta päätin nyt kerrankin repäistä ja tehdä jotain älytöntä.

Au pairiksi lähteminen kesken opintojen juuri, kun oman alan työpaikkoja alkaa aueta, kuulostaa todennäköisesti monen mielestä typerältä ajatukselta. Mietin välillä itsekin, olenko tehnyt tyhmän tempun. Olisinhan voinut lähteä vaikka vaihtoon. Tulen kuitenkin kerta toisensa jälkeen siihen tulokseen, että tätä on kokeiltava, koska ajatus on kolkutellut takaraivossani lähes kolme vuotta. Jos homma menee päin mäntyä, voinpahan palata jossittelematta opintojen pariin. Ja sori vaan kolme ässää ja kumppanit, tällä hetkellä kandin tekeminen ei voisi vähempää kiinnostaa.

Kuvat hämäävät vähän siinä mielessä, että tarkalleen ottaen en muuta Pariisiin, vaan kaupunkiin nimeltä Clamart, joka sijaitsee Pariisin esikaupunkivyöhykkeen lounaispuolella. Käytännössä asun Pariisissa, koska Clamart kuuluu Suur-Pariisin alueeseen yhdessä kymmenien muiden Île-de-Francen pikkukaupunkien ja kylien kanssa. Se on 9 kilometrin päässä Pariisin keskustasta, jonne pääsee junalla 7 minuutissa. Kaupungissa on reilu 50 000 asukasta. Muutan syyskuun alussa ja aion viipyä noin vuoden.

Fun fact: Ranskassa on älyttömästi kuntia, koska lähestulkoon joka ikinen pienikin kylä on itsenäinen kuntansa. Tämän vuoden tammikuussa kuntia oli Wikipedian mukaan 36 681, mikä on aika hillittömän suuri määrä verrattuna esimerkiksi Suomen 317:ään. Huhhuh.

Ranskalainen päiväkirjani ei ole ainoastaan au pair -turinointia varten, vaan tavoitteeni on enemminkin kirjoittaa oma pieni matkaoppaani Ranskasta ja pariisilaisesta elämästä.

Ranskan-vuoteni tärkeimmät tavoitteet ovat seuraavat: oppia oikeasti puhumaan ranskaa, käydä vihdoinkin Louvressa, oppia tuntemaan Pariisi hyvin ja löytää siistejä tietäjät tietää -uugee-paikkoja, matkustaa mahdollisuuksien mukaan muualla Ranskassa ja Euroopassa ja tutustua kivoihin ihmisiin ja ranskalaiseen kulttuuriin. Niin ja juoda viiniä. Voin luvata, että ainakin näistä jutuista on puhetta.

Ranska yrittää siis olla blogin punainen lanka, mutta mitä luultavimmin eksyn välillä muidenkin aiheiden pariin, ainakin ennen syyskuuta. Tervetuloa messiin!