Olen asunut Clamartissa nyt 23 päivää, ja pidän kaupungista koko ajan enemmän ja enemmän. Clamart sijaitsee Pariisin eteläisellä lähiöalueella noin viiden kilometrin päässä ydin-Pariisista. Gare Montparnasselle, yhdelle kaupungin suurista rautatieasemista, pääsee junalla seitsemässä minuutissa. Niin, ja kotitaloni kattoterasssilta voi tähyillä Eiffel-tornia. Se ei kylläkään kerro mitään siitä, kuinka lähellä Pariisia ollaan. Jos vain kiipeää tarpeeksi korkealle missä tahansa Pariisin lähistöllä, tornin voi nähdä varsin kaukaakin.
Vaikka matkanteko lähiöstä, läheisestäkin sellaisesta, Pariisiin on aina oma hommansa, olen iloinen siitä, että en asu ihan Pariisin keskustassa. Elämä lähiössä on miljoonakaupungin ytimeen verrattuna aika erilaista, joten pääsen oikeastaan näkemään kahdenlaista ranskalaista arkea. Muiden au pairien kertomusten perusteella olen valinnut perheeni lisäksi myös kaupungin hyvin. Monissa Pariisin ympäryskaupungeissa on kuulemma suurinpiirtein pelkkä ruokakauppa, apteekki ja leipomo, totta kai. Clamartissa sen sijaan on melkein yhtä kiva viettää aikaa kuin Pariisissa. Täällä on monta brasserieta, eli kahvila-ravintolaa, vaate- ja kenkäkauppoja, monta leipomoa ja ruokakauppaa, hirveästi kirjakauppoja, muutama hotelli, elokuvateatteri ja teatteri sekä erikoistavaraliikkeitä. Keskusta on kooltaan suurinpiirtein samaa luokkaa kuin Oulussa, ja se tuntuu usein jopa vilkkaammalta. Keskustan sydän on Place de Mairie, eli aukio, jolla sijaitsee pienen linnan näköinen kaupungintalo.
Clamartissa asuu paljon lapsiperheitä, ja etenkin kaupungintalon ja keskustan lähialue, jolla asun, vaikuttaa olevan melko varakasta aluetta. Kaupungin eteläosa on ilmeisesti hieman vaatimattomampi, mutta ei sekään varsinaisesti siivottomalta vaikuta.
Jotkut omakotitaloilta näyttävät talot ovat niin isoja, että pohdin usein, ovatko ne todella vain yhden perheen käytössä vai sittenkin pieniä kerrostaloja.
Rakennukset, rakennustyyli ja kaavoitus ovat todella erilaisia kuin Suomessa. En tiedä mitään ranskalaisesta kaavoituksesta, mutta havaintojeni perusteella tuntuu siltä, että täällä kaiken ei tarvitse näyttää samalta, ja poikkeaviakin ratkaisuja on melko helppo saada läpi. Suomalaisissa kaupungeissa asuinalueet ovat usein täynnä toinen toisiaan muistuttavia taloja, kun taas täällä katukuva on sekamelskainen ja mielenkiintoinen. Ja sehän on vaan kivaa. Tykkään siitä ajattelutavasta, että kaiken ei tarvitse olla ihan niin justiinsa.
Puutaloja täällä ei juuri ole. Olen nähnyt Clamartissa yhden talon, jonka ulkoverhoilu on pelkkää puuta. Se on ilmeisesti merkittävä asia tässä kaupungissa, sillä perheen keskimmäinen tytär käytti ”täysin puista taloa” maamerkkinä selittäessään, mitä reittiä kannattaa kävellä leipomoon. Tämän nähtävyyden lisäksi olen bongannut ehkä viisi taloa, joissa on edes vähän puuta. Kaikki on useimmiten puna-, beige- tai harmaasävyistä kiveä.
Vaikka kohta on lokakuu, täällä puiden lehdet viheriöivät ja kukat kukkivat edelleen. Päivisin on välillä melkein 20 astetta lämmintä. Pysyisipä sää tällaisena vielä pitkään. Odotan jo kauhulla lumetonta ja vetistä ”talvea”.
Ranskalainen päiväkirja 